["O']

Palapelaan

2011-10-28T00:49:00.000+03:00

Viime viikolla tein henkilöjutun akateemisen maailman kaltoin kohtelemasta tohtorista. Tein, eli en ainoastaan kuvannut, vaan myös haastattelin. En ollut pitkään aikaan kirjoittanut pitkää juttua. Jännitti. Tuntui kummalliselta, että minulla oli haastattelun jälkeen edessäni kuvankäsittelyn lisäksi myös jutun kirjoittaminen.

Miten jutun kirjoittaminen aloitetaan? Rutiinien puute ahdisti. Virkistääkseni muistiani henkilöjuttujen kirjoittamisesta googletin sanoilla 'henkilöjutun rakenne'. Kun sillä ei löytynyt mitään hyödyllistä, luin kotimatkalla Imagen vanhoja henkilöjuttuja pohtien niiden tapoja kertoa tarinaa.

Jutun valmistuttua tuli hyvä fiilis. Erilainen kuin silloin, kun kokee onnistuneensa kuvauskeikalla. Kuvaaminen on usein vähän kuin pikainen peli pasianssia. Onnistumiseen vaikuttaa moni asia, ja ne kaikki pitää ottaa huomioon samalla, kun pitää olla nopea. Kirjoittaminen tuntui enemmänkin kuin ison palapelin kokoamiselta: Raastavalta silloin, kun juuri tiettyä palaa ei löytynyt, mutta uskomattoman palkitsevalta, kun sai viimeisen palan paikalleen.

Ja niin. Se valmis juttu löytyy täältä.

Tampere 15.10.

2011-10-16T02:48:00.007+03:00

Studio photography stinks

2011-09-21T15:38:00.003+03:00

Olen aikoinaan yrittänyt perehtyä ulkoisten salamoiden käyttöön varsinkin Strobistin avulla. Puhtaasta studiokuvaamisesta en ole kuitenkaan koskaan juurikaan innostunut. Käytän salamoita mieluummin mausteena kuin ainoana valonlähteenä. Juuri aloittamaani visuaalisen journalismin maisteriohjelmaan on kuitenkin ympätty mukaan studiokuvaamisen kurssi. Tällaista jälkeä tuli ensimmäisellä tunnilla, kun meitä oli pyydetty ottamaan mukaan jokin esine, jonka haluaisimme kuvata. On jotenkin kiehtovan raastavaa yrittää parilla valolla tuoda kuvattavaan esineeseen muotoa ja pintaa.

Kuvasta paljastan sen verran, että pullo seisoi himmeällä maitolasilevyllä. Taakse heitimme samaa levyä, ja taustalevyn takana oli vielä harmaa studiokartonki. Arvaako joku, miten ja minkälaisia valoja tässä on käytetty?

Against the time

2011-08-15T15:47:00.003+03:00

Vaikka vähän pääsin erikoiskokeitakin kuvaamaan, niin omasta mielestäni rallien kuvasaldosta nousee esiin lähinnä tuo kuva Kimi Räikkösestä.

Lahden satamassa huoltotaukoa odotellessa Kimi karkasi hetkeksi mediamylläkkää ja soitti puhelun. Jo se huomion keskipisteestä karkaaminen kuvaa Kimiä mielestäni aika hyvin, mutta myös miehen asennossa on jotain kertovaa.

Lisää kuvia löytyy Keskisuomalaisen ralliliitteestä.

Pysähdyn

2011-04-10T22:59:00.002+03:00

Random thoughts

2011-04-05T22:47:00.005+03:00

Lisää tätä ja muuta löytynee perjantaina tai myöhemmin Aviisista.

Sunnuntai.

2011-03-22T02:04:00.002+02:00

Sunnuntaina maalattiin banderolleja. Ensi lauantaina niitä kannetaan Lontoossa. Stay tuned, tästä aiheesta saattaa tulla lisää kuvia joskus johonkin.

Lauantai.

2011-03-22T02:02:00.002+02:00

Ilmapallokliseitä. Kauppiaasta oli kliseisiä yksittäiskuviakin, mutta ilkikurisuus pakotti valitsemaan kuvan, jossa tuo mies joutuu ilmapallojen ja vastaantulijoiden sämpylään.

Perjantai.

2011-03-22T01:40:00.001+02:00

Vinon kattoikkunan valo pakottaa välillä ottamaan typeriä peilikuvia. Mielelläni kuvaisin siinä valossa jotain muuta ihmistä, mutta valitettavasti huoneeseeni mahtuu kerrallaan vain yksi ihminen.

Torstai.

2011-03-22T01:36:00.001+02:00

St. Patrick's Day - The Friendliest Day of the Year!

Seitsemän päivää

2011-03-16T23:04:00.007+02:00

Olen ollut vaihdossa kohta kaksi kuukautta. Suunnitelmat lukuisista kuvausprojekteista ovat kariutuneet. Kostan itselleni osallistumalla Partakuvan haasteeseen postata viikon ajan kuva per päivä.

Senkin kanssa olen jo myöhässä. Joka tapauksessa, yritän kuvillani näyttää tämän Erasmus-elämän eri puolia.

Maanantai.

Tämä on huijaus. Otin tämän

muistaakseni viime viikonloppuna. Mutta koska kuulin haasteesta vasta tiistaina, tämä saa nyt kelvata. Etenkin, koska tämä kertoo

Englannista kaksi asiaa. Ensinnäkin, paikalliset eivät tunnu näkevän yhteyttä sään ja pukeutumisen välillä. Sortseissa ja minihameissa vedetään säällä kuin säällä. Toisekseen, nämä oman elämänsä tuhkimot, eli paikalliset opiskelijat, bailaa usein ja bailaa kovaa.

Tiistai.

Kylpyhuoneeseemme on hienosti saatu risteilyaluksen meininkiä. Ahtaus ja epäkäytännöllisyys on huikea yhdistelmä.

Keskiviikko.

Neljä jätkää, yksi keittiö. Kommuunielämä on pääsääntöisesti sujunut hyvin. Kämppikset on jees ja silleen. Kun ensimmäistä kertaa kuulin, että asuntoloissa käy siivooja pari-kolme kertaa viikossa, olin yhtä kysymysmerkkiä. En ole enää. Kyllä täällä kaikki yleensä tiskinsä tiskaa ajallaan, mutta kuka putsaisi esimerkiksi lieden tai imuroisi keittiön, jos siivooja ei kävisi? Niin, ei kukaan.

Penkomisia

2010-11-29T15:33:00.003+02:00

Pitäis hakee kesätyöpaikkoja ja duunata portfolioo. Pelleilyksihän se menöö.

Street challenge

2010-11-25T14:28:00.006+02:00

Mitä on katuvalokuvaus? Nick Turpinin blogista löysin määritelmän, joka

mielestäni parhaiten kiteyttää katukuvauksen olemuksen

Candid, un-staged photography which captures, explores or questions contemporary society

and the relationships between individuals and their surroundings. Situated in public

environments - which are often but not exclusively, urban - street photography is perhaps

more easily defined as a method than a genre. The results can fit into documentary,

portraiture and other genres, but the key elements of spontaneity, careful observation and an

open mind ready to capture whatever appears in the viewfinder are essential.

Katukuvauksen olemusta olen viime aikoina miettinyt siksi, että Parta&Linssit -blogin urokset haastoivat lukijansa tovi sitten ottamaan kuusi katukuvaa. Siis vain kuusi, joista kaikki pitäisi

laittaa esille.

Parasta haasteessa oli omien kuvauskonventioiden raiskaaminen. Yleensä nimittäin kuvausmetodini on se, että kuvaan paljon ja toivon, että edes muutama prosentti kuvista olisi jollain lailla käyttökelpoisia. Nyt kuuden

kuvan sääntö pakotti toisaalta odottamaan, toisaalta olemaan nopea. Etukäteen ajattelin yrittää hakea perinteisiä kuvareportaasin muotoja siten, että setistä löytyisi yleiskuvaa, puolilähikuvaa, toimintaa ja niin edelleen. Siinä tietysti epäonnistuin täydellisesti, ja otin kuusi täysin toisistaan irrallista kuvaa, jotka eivät kerro mitään. Ainiin, ja itseasiassa vieläpä huijasin. Otin kahdeksan, joista tässä on nyt kuusi.

PS. Kuvat oli pakko pistää taas yhteen, koska bloggerissa ei edelleenkään saa kuvia muuten asettumaan nätisti. Kuvat löytyy myös Flickrista.

Strasburg's Gaze

2010-11-17T23:51:00.001+02:00

Strasburg

2010-11-16T13:02:00.002+02:00

Pakko

2010-11-01T19:10:00.002+02:00

Olen ihastunut 50-milliseen objektiiviin, jonka ostin taannoiselle ulkomaanmatkalle. Miksi? No, ensinnäkin se on kevyt, joten sitä on kiva kantaa. Se on myös pieni, joten isonkin järkkärirungon kanssa pystyy kuvaamaan melkein salaa.

Sen hienoin ominaisuus on kuitenkin se, että se vaatii pohtimaan valokuvaamista. Katukuvauksessa tilanteet tulevat eteen nopeasti. Silloin ei yleensä ehdi tehdä muuta kuin nopeasti tähdätä ja laukaista - ei ole mahdollisuutta pohtia rajausta tai valita taustaa tapahtumalle.

Ja kun ennaltamääräämisen mahdollisuudet ovat minimissään, nousee esiin mielestäni valokuvauksen tärkeimmät ominaisuudet: Hetki, tarina ja tunne.

Ensilumi

2010-10-14T19:40:00.003+03:00

Lunta lupasivat. Vedeltä se kyllä tuntui.

Forget the flash

2010-09-30T19:51:00.002+03:00

Minulla oli eilen kunnia kuvata ystävälleni, ja erittäin lahjakkaalle muusikolle, Heidi Tuikkaselle promokuvia.

Viime aikoina potemastani kuvauskrapulasta huolimatta olin kuvauksesta innoissani. Menin jopa niin pitkälle innostuksessani, että sain idean! Ajattelin tehdä löyhän kertomuksellisen ja syyshenkisen kuvasarjan.

Kuvasimme ensin aamupäivällä studiossa peruspotretteja. Maalle päästiin vähän viiden jälkeen kuvaamaan, ja voi pojat sitä valoa!

Vähän tuli kiire, koska aurinko laski jo seitsemän aikaan. Mutta, kuten viimeinen kuva osoittaa, tarvittaessa kuvan voi valaista vaikkapa auton etuvaloilla.

Pysähdy

2010-08-12T10:02:00.003+03:00

Taksin ikkunasta.

Ääni

2010-07-20T14:05:00.013+03:00

Tiiviit perhe- ja kyläyhteisöt lienevät islamilaisen perinteen tärkeimpiä asioista näin ulkopuolisen silmin.

Mutta mitä jää jäljelle, jos yhteisö alkaa hylkiä yhtä jäsenistään?

Toivottavasti ainakin vähän samanlaista taistelutahtoa, mitä kumpusi kuvissa olevasta naisesta tämän alkaessa pyytämättä laulaa surullista laulua.

Vankilassakin istunut nainen elää lapsineen pienten ruokalahjoitusten avulla. Ylpeänä hän kertoi olleensa juomatta jo kaksi viikkoa.

Juna kulkee tuk-tuk

2010-07-07T10:22:00.003+03:00

Paistaa se aurinko

2010-06-30T09:18:00.004+03:00

Armeijassa puhutaan paljon reservin auringosta. Sen ensisäteet pilkahtavat joskus siinä peruskauden jälkeen, ja mitä lähempänä kotiutuminen on, sitä enemmän sillä perustellaan ties minkälaista perseilyä.

Kesäkuvaajanpestistäni on takana jo yksi kolmasosa. Partakuvan kuvia katsottuani heräsi taistelutahto. Ensimmäinen kuukausi uudessa talossa on mennyt vielä vähän totutellessa. Olen ottanut varmoja kuvia ja tyytynyt niihin - usein jo olosuhteiden pakosta. Ei näin, ei enää. Nyt alkaa taistelu reservin aurinkoa vastaan.

Aidan takana

2010-06-23T09:40:00.003+03:00

Baqaan pakolaisleirillä Ammanin lähellä asuu yli sata tuhatta palestiinalaispakolaista. Monelle heistä leiri on pikemminkin päätepiste kuin välietappi. Avustusjärjestöt yrittävät parantaa etenkin lasten mahdollisuuksia oppia ja saada kiinni elämästä.

Jotkut pääsevät leiristä pois, toisille muuri leirin ja tavallisen elämän välillä on liian korkea.

II

2010-05-21T14:14:00.003+03:00

Jordaniassa kulttuurien kohtaaminen on arkipäivää. Maahan on virrannut miljoonia pakolaisia erityisesti Palestiinasta sen jälkeen, kun Israel alkoi vallata heidän maitaan. Kuluneet vuosikymmenet ovat opettaneet jordanialaisille sellaista suvaitsevaisuutta, mistä monilla suomalaisilla olisi paljon opittavaa.

Moniin muihin arabimaihin verrattuna Jordaniassa suhtaudutaan myös erilaisiin elämäntapoihin suhteellisen sallivasti. Islaminuskon vaikutus kulttuuriin kyllä näkyy katukuvassa ja kuuluu minariteeteista kantautuvina rukouskutsuina. Se ei kuitenkaan estä naisiakaan esimerkiksi kuluttamasta vapaapäiväänsä poltellen tupakkaa Kuolleenmeren rannalla.

Kahdenlaisia

2010-05-12T23:11:00.003+03:00

Ulkomuoto voi hämätä. Jos jotkut, niin ainakin lapset on samanlaisia ihan kaikkialla.

Irti verkosta

2010-05-05T02:25:00.009+03:00

Tällaisena luonnosta vieraantuneena

uusavuttomana kaupunkilaisnuorena ajatus viidentoista verkon

laskemisesta yöksi järveen tuntui

valtavan työläältä. Mökillehän tullaan rentoutumaan. Miksi siis nähdä ylimääräistä vaivaa, kun jääkaapissa on makkaraa varmasti koko viikonlopuksi?

Veneessä istuessani tajusin ehkä jotain siitä, mikä kalastuksessa kiehtoo. Kun viilenevä ilta peitteli järven sumuverholla ja yksinäinen teeri lauloi kosiolaulujaan jossain lähisaaressa, olo muuttui yhtäkkiä aika seesteiseksi. Luonto näytti itsestään muutamassa tunnissa niin monta puolta, että kaikki muu unohtui hetkeksi.

Näköjään pitää mennä verkoille päästäkseen irti verkosta.

Kallion kissa

2010-03-30T12:27:00.000+03:00

Maailmani-näyttely

2010-03-03T18:46:00.005+02:00

Haluatko kokea kokonaisvaltaisen taide-elämyksen? Asutko esimerkiksi Tampereella, Lahdessa tai Helsingissä? Nyt on mainio tilaisuus kokea taidetta raikkaimmillaan. Padasjoella on vanhaan kyläkouluun rakennettu näyttelytila. Tai taide- ja muotoilutila, kuten se itseään tituleeraa kotisivullaan.

Se on sinänsä mainiolla paikalla, että se ei ole liian kaukana mistään Suomen suurimmista kaupungeista. Huono puoli on se, että se on kuitenkin aika kaukana niistä kaikista. Välimatka ei kuitenkaan riitä syyksi missata Maailmani-näyttelyn tarjontaa. Näytteillä on muun muassa mainion Tiitus Petäjäniemen töitä.

Ja jos ette ole vielä nähneet slideshow-duunia, jonka tein Tiituksesta, niin tsekatkaa kuvajournalismin opiskelijoiden työhuone.

Tila

2010-02-16T18:40:00.001+02:00

Suomen Trikoon entisessä voimalaitoksessa järjestetään lauantaina Pecha Kucha -tapahtuma.

Tila on näillä näkymin loppuvuoden tyhjillään, vaikka sille varmasti löytyisi paljon käyttöä. Esimerkiksi minä menisin sinne mielelläni uudestaankin valokuvaamaan, sillä kolmen kerroksen korkuiset ikkunat kolmella seinällä toivat halliin käsittämättömän hienon, tunnelmallisen ja pehmeän valon.

Niin mikä Pecha Kucha? Lue juttu aiheesta täältä.

Antaa miehen laulaa

2010-02-07T18:29:00.003+02:00

Pienet keikkapaikat on kivoja. On kynttilöitä pöydissä ja silleen. Ainiin ja sit on myös aina niitä tyyppejä, jotka tulee seisomaan pöytien ja lavan väliin.

Pitäisi varmaan vaan ostaa suoraan levy ja jäädä kotiin.

Hups

2010-01-13T02:06:00.001+02:00

Duracell

2010-01-04T13:27:00.004+02:00

Muistan mummon olleen aina käsittämättömän tehokas ja dynaaminen. Hän ei koskaan ole valittanut arkisten velvoitteiden raskautta. Minä juon usein viikon samasta mukista pesemättä sitä, koska tiskaaminen on niin vastenmielistä.

Mummo on toista maata. Hän tiskaa tiskit, kun vieraat vielä istuvat jälkiruokapöydässä. Eikä tee siitä minkäänlaista numeroa.

Hki-Sln

2009-12-23T13:43:00.008+02:00

Tänä jouluna ei pakeneminen taida auttaa. Joulu on valkoinen koko Suomessa.

Ja ei siinä mitään, mutta eikö sadetta voisi säännöstellä vaikka siten, että sitä tulisi aamuöisin neljän ja seitsemän välillä? Alan nimittäin kyllästyä tuohon jatkuvaan sateeseen. Vaikka kadut aurataan ainakin kerran päivässä, on teillä taas pian sen jälkeen tennareiden paksuinen lumipeite. Ja vaikka kuinka mustiin vaatteisiin pukeutuisin, lumi saastuttaa ne valkeudellaan. Vain sisätiloissa voi synkistellä rauhassa.
Että valoisaa ja valkeaa joulua sitte vaan itse kullekin säädylle.

Hyvä paimen

2009-12-22T13:20:00.002+02:00

Herätys

2009-12-16T13:59:00.003+02:00

Vasta kun pakkanen korvasi sadepilvet ja antoivat auringolle tilaa, tajusin, etten muista nähneeni aurinkoa aikoihin. Nyt olen muutamana aamuna herännyt ennen kellon soittoa. Elimistö lienee sekaisin kaikesta tästä valon yltäkylläisyydestä.

Vielä jos pakkanen sen verran hellittäisi, että tarkenisi mennä ulos, niin voisi saada hienoja kuvia. Talvinen laskevan auringon väri piirtää kaupunkiin muotoja, joita ei siellä tiennyt edes olevan. Se pilkkaa kyvyttömyyttämme nähdä arkisten asioiden kuvauksellisuutta.

Yö

2009-11-05T18:35:00.006+02:00

Pimeän tulo paljastaa Barcelonasta puolen, jota moni lomalainen ei ehkä mielellään näkisi. Kodittomia on paljon, vaikka kadulla nukkumisesta voi uusien lakien mukaan saada jopa tuhansien eurojen sakot.

Aina ei kuitenkaan ole muuta vaihtoehtoa. Ylimmän kuvan palestiinalaismies on asunut Espanjan kaduilla yli 20 vuotta. Ilman henkilöllisyyspapereita on mahdotonta saada töitä, ja ainoiksi vaihtoehdoiksi jäävät kerjääminen tai rikollisuus.

Ehkä kaikkia ongelmia ei ratkaistakaan uhkaamalla sakoilla.

Jälkipyykkiä

2009-10-27T13:51:00.003+02:00

Sade

2009-10-24T14:26:00.003+03:00

Keskipisteessä

2009-09-26T13:37:00.002+03:00

Frozen

2009-09-25T11:27:00.003+03:00

Sammumaisillaan

2009-09-14T16:39:00.003+03:00

Jarkko ehti ensin, ja vieläpä tyylillä. Päätin siitä huolimatta laittaa omaankin blogiin tulipalokuvan.

Olin paikalla vähän liian myöhään. Liekkejä näkyi enää harvakseltaan. Savu sen sijaan edelleen täytti ilman palopaikan läheisyydessä.

Aineelliset vahingot jäivät palossa onneksi pieniksi. Niinpä pystyin kuvaamaan tapahtumia ilman omantunnontuskia. Lumouduin sammutustyön kuvaamisesta niin pitkäksi aikaa, että vaatteisiini pinttyi sitkeä käristyneen muovin haju. Onneksi tämä oli päivän viimeinen keikka.

Hiki

2009-09-04T13:05:00.002+03:00

Kunnon kasvamisen kannalta kuteilla ei liene väliä. Treeni-intoon ne voivat kuitenkin vaikuttaa. Kuva julkaistu naisten salimuodista kertovan jutun yhteydessä.

Kylmä suihku

2009-08-25T16:57:00.005+03:00

Oikeastaan ensimmäistä kertaa tänä kesänä kävi niin, että kuvat, joita ajattelin pääkuviksi, eivät kelvanneet. Lehteen meni kuva, jonka otin salaman tehoja säätäessäni. Tää oli mun mielestä aika paljon mielenkiintoisempi, mutta joskus käy näin.

Valossa

2009-08-14T15:25:00.002+03:00

Taas sen huomasin: yksinkertaisin vaihtoehto on usein paras. Ei niitä salamoita aina tarvitse.

Ei nahkapuku purista

2009-08-06T17:32:00.015+03:00

Rallit oli ja meni. Huraa. Vuoden urheilukuvia ei tullut, mutta arvokkaita opetuksia senkin edestä. Kuten esimerkiksi se, että paikkoihin kannattaa mennä ajoissa. Ja että tärkeitä papereita ei kannata hukata. Ja että mitä sitä toisaalta stressaamaan, jos joku edellämainituista tapahtuu. Ei aina voi onnistua.

EDIT. Tekstiä ja yks kuva poies.

Selän yli!

2009-07-27T16:46:00.006+03:00

Jyväskyläläinen firma kuljettaa armeijan huutokaupasta ostetulla lautalla rakennustarvikkeita saariin. Tällä kertaa kyydissä oli kaivinkone, toimittaja ja kuvaaja.

Luulin, että ikävintä keikassa oli sade, joka jatkui koko matkan ajan. Sitäkin ikävämpää oli kuitenkin jälleen kerran lahopäisyyteni. Poistin kuvat vahingossa kortilta ennen kuin ehdin käsitellä niitä.

Taikaohjelman ansiosta kuvat onneksi palautuivat kortille. Jee. Niinpä tämäkin yhden kuvan kuvareportaasi pääsi lehteen.

Heposia

2009-07-19T22:01:00.006+03:00

Just add the logo

2009-07-16T18:16:00.004+03:00

Maurin takana oli harmaalla seinällä jotain lasten tuherruksia. No onko sellainen kiva tausta kuvalle? Ei ole kiva tausta kuvalle se, ei. Niinpä päätin tähdätä Mauria kahden vihreän tolpan välistä. Jee. Teki mieli vielä fotarissa piirtää apila tuohon Maurin vasemmalle puolelle.

Mutta siis katsokaa nyt miten innoissaan se on!

Leading the cheers

2009-07-09T16:47:00.006+03:00

Kävin tuossa taannoin kuvaamassa EM-kisoihin valmistautuvaa cheerleading-joukkuetta. Jutussa oli pääpointtina osoittaa, ettei laji todellakaan ole mitään huiskanpyörittelyä, vaan fyysisesti vaativaa urheilua.

Olin jälleen kerran typerästi ehdollistanut itseni salamankäyttöön. Raahasin paikalle kaksi salamajalustaa sekä valtavan reflen. Joukkue teki alussa ällistyttävän hienoja heittoja, mutta niitä en saanut kennolle tarttumaan. En nimittäin osannut laittaa Nikonin salamoihin hi-speed syncia päälle, ja salamoiden uudelleenlatausajan takia kuva olisi pitänyt ottaa juuri hypyn oikeassa kohdassa. En osannut.

Vasta raahatessani kuvauskamoja autolle tajusin, että valo olisi noin aurinkoisena päivänä vallan hyvin riittänyt ilman salamoitakin. Yhdeksän kuvaa sekunnissa läiskimällä olisi varmemmin saanut heitoistakin onnistuneita kuvia.

Töppäilystäni huolimatta joukkue jaksoi ihailtavan kärsivällisesti tehdä temppuja kuvia varten. Kiitos siitä heille. Oma lempparini keikalta oli tuo mankkakuva. Siitä ei taida kuitenkaan välittyä jutun idea, joten lehteen päätyi tämän vaakakuvan lisäksi yksi joukkuekuva.

EDIT. Missä välissä nää kuvat palaa tälleen puhki? Onkohan vika duunin vai oman koneen väriasetuksissa? Vai katoaako kuvista informaatiota siinä vaiheessa, kun niitä siirtää bloggeriin? Täytynee laittaa huomenna uudet versiot näistäkin. Ahdistaa.

Linnut

2009-07-06T17:36:00.009+03:00

Nämä kuvat on jo vanhoja. Vaakakuva, jossa taiteilija on askartelemiensa lintujen alapuolella, toimii kuitenkin esimerkkinä ennakoivasta taitosta.

Taidenäyttelyn ennakkojutusta piti saada kanteen pääkuva. Pääkuvan päälle tulee tekstiä, joten tekstin paikkoja pitää miettiä jo kuvatessa.

Ajattelin ensin tarjota tuota näyttelyn kuraattorista ottamaani kuvaa kanteen. Kuva on kuitenkin vähän teennäinen, ja mikä tylsintä, taustalla oleva teos ei liity kuvattavaan varsinaisesti mitenkään.

Kuvasin lopuksi vielä paikalla ollutta taiteilijaa, jonka teoksessa yli viisisataa viilulintua roikkuu katosta. Galleriassa oli onnekseni mahdollisuus kuvata ylemmästä kerroksesta, joten sain samaan kuvaan sekä taiteilijan että lintuja. Suoralla salamalla yritin korostaa lintujen määrää, koska siten lintujen varjot sai näkymään lattiassa.

Lopulta siis lintukuvasta pystyversio päätyi kanteen - huomattavasti vahvemmin heikuroituna ja ympäriltä blurrattuna tosin. Täytyyhän kuvan päällä olla tekstille tilaa...

Satumaa

2009-06-30T17:56:00.007+03:00

Tangomessukeikka. Jee! Liehuvia helmoja, hikisiä otsia ja tulipunaruusuja.

Tai sitten ei. Paikan päällä selvisi, että tangomessu tarkoittaa tällä kertaa sitä, että virret veisataan tangoiksi sovitettuina. Seurakunta siis istui penkeissään yhtä jäyhästi kuin kirkoissa aina, ja seisomaan noustiin vain käskystä.

Kuvauskohteet oli helppo valita. Tai oikeastaan herra aurinko valitsi ne puolestani. Konneveden sinänsä hienossa kirkossa tuli ikävä Alvar Aallon ikkuna-ambitioita. Ilta-aurinko pääsi nimittäin sisään vain muutamasta pienestä ikkunasta. Halusin kuviin kontrastia mielellään jo ennen photoshoppausta - siispä piti keskittyä kuvaamaan niitä ihmisiä, joihin auringon valo milloinkin osui.

Lisää kuvia löytyy täältä.

Lehtisepät

2009-06-25T22:06:00.002+03:00

Sumea

2009-06-18T22:50:00.006+03:00

Käsitykseni ajasta, tilasta ja paikasta näyttää välillä olevan otsikon mukainen - siis sumea. Tai ainakin käsitykseni työajoista. Tällä kertaa yllätys oli iloinen. Luulin, että minulla on töitä vielä perjantaina ja lauantaina. Eipä olekaan.

Juhannuksen kunniaksi täytän internetiä vielä yhdellä kuvalla. Kuvasin tänään Himoksella festareiden ensimmäisen päivän tunnelmia. Kun olin saanut varmat kuvat, kaivoin lensbabyni ja astuin epävarmuuteen. Onko mahdollista saada sormenpäillä tarkennettavalla objektiivilla minkäänlaista kuvaa energisesti esiintyvästä Irinasta?

Rajaus on tylsä ja niin edelleen, mutta ei se taida ihan mahdotonta olla.

Sumeaa juhannusta kaikille.

O'boe

2009-06-18T21:38:00.004+03:00

Sinfoniaorkesterin tiloiksi muutettu entinen tennishalli oli todella viehättävä paikka. Vanhan kerrostalon ullakkoon tehdyssä huoneessa oli viistokaton linjoja mukaileva ulkoseinä, ja huonekorkeutta enimmillään varmasti yli viisi metriä.

Pikasiivouksella eläkkeelle jäävän oboistin työhuoneesta sai mainion kuvausmiljöön. Ukkoskuurosta huolimatta pienistä ikkunoista pääsi tarpeeksi valoa valaisemaan suurimman osan kuvasta. Kattolampun keltainen valo täytti varjopuolta.

Jälkikäteen tietysti harmittaa, kun en sammuttanut kattolamppua. Pelkästään kohteen toisen puolen valaiseva päivänvalo olisi voinut tuoda kuvaan reilusti lisää tunnelmaa. Mutta toisaalta, jätinpähän salamat kerrankin reppuun.

Hurjapäät

2009-06-14T11:49:00.002+03:00

Sunnuntaisin töissä ehtii käydä läpi vanhoja kuvakansioita. Ravien kuvaaminen on yksi tämän kesän mielenkiintoisimmista kuvaustilanteista. Hevoset kävivät ihan kuumina parin epäonnistuneen lähdön jälkeen. Ne olis halunnu jo mennä.

Matkalla

2009-06-13T13:39:00.007+03:00

Selasin töissä Kamera-lehteä jokunen viikko sitten. Bongasin sieltä ilmoituksen matkakuvakilpailusta.

Minulla on sellainen mielikuva Kamera-lehden aiempien matkakuvakilpailujen perusteella, että varmin tapa pärjätä niissä on ottaa hassu ja aurinkoinen kesäkuva,

jossa lapsi hyppää veteen rantalelun kanssa.

Päätin kuitenkin huvikseni luopua kilpailuneitsyydestäni ja kokeilla onneani. Voittoa tuskin tulee. Etenkään, kun innostuin juuri näiden kuvien kanssa kokeilemaan ensimmäistä kertaa crossailutekniikkaa. Oli kuitenkin kiva osallistua, eikä minua haittaisi, vaikka jompikumpi näistä päätyisi vaikka pienenäkin Kamera-lehden sivuille.

Ylempi kuva on New Yorkin metrosta syksyltä 2008. Metrot tuntuivat siellä ruuhka-aikaan kirjaimellisesti kansallisuuksien sulatusuunilta. Oli kuuma ja ahdasta. Suunnilleen sellaista sulatusuuneissakin kuvittelisin olevan.

Alempi kuva on Istanbulista keväältä 2009. Simitci-rinkeleitä kauppaava mies pujotteli ketterästi bussien välistä valtava rinkelivuori päänsä päällä. Nostin äkkiä kameran valmiiksi, ja hän sattui juuri silloin katsomaan kameraan. Odotti varmaan, että turistinääliö lähtee pois edestä.

PS. Ammattilaiskuvaaja David Hobby aloitti taas blogissaan kaikille valokuvauksesta kiinnostuneille suunnatun boot campin. Hänenkin kuvaustehtävistään voi voittaa hienoja palkintoja. Tärkeintä kilpailuissa on kuitenkin mielestäni se, että joutuu haastamaan itseään ja siten oppii lisää valokuvauksesta.

50 v.

2009-06-12T21:36:00.005+03:00

Olen jo aivan uupunut kuvaustottumuksiini ja salamankäyttökliseisiini. Kerta kiellon päälle nyt kuitenkin: Tässä Ilmavoimien komentajan syntymäpäiväjuttuun ottamani kuva.

Toivoin, että hän olisi ollut jossain kunnia-asussa. Siinä tapauksessa olisin tehnyt Peter Yang rip-offin. Paikalle saavuttuani vastaan asteli kuitenkin mies räikeässä pyöräilyasussa.

Juuri tuollaisissa odottamattomissa tilanteissa tulee helposti turvauduttua tuttuihin kuvaustapoihin. Taustalle lentokonehalli, vasemmalle salama tasapainottamaan auringonvaloa, tarkennus kohteeseen ja plonks.

PS. Pitääkö oikeasti pyöräillä 25 kilometrin työmatkoja päivittäin, että on 50-vuotiaana noin timmissä kunnossa?

Sadepäiviä

2009-06-05T16:16:00.003+03:00

Tiistaina oli jo sateen uhkaa sääennusteissa. Rantamuotikuvauksiin uhkaukset eivät kuitenkaan vaikuttaneet. Mallit tarkenivat hyvin - tai olivat niin ammattilaisia, etteivät pikkujutuista valittaneet - ja itsekin kahlasin vedessä polvia myöten, kun etsin sopivia kuvakulmia.

Nyt lämpömittarit näyttävät lähes kolmeakymmentä astetta edellisviikkoa pienempíä lukemia, ja sade ja tuuli ruoskivat ulkoilijoita jo kolmatta päivää. Tämä kuva luokoon illuusiota siitä, että oikeasti Suomen kesä voi olla jotain muutakin.

Tai että tarvittaessa pilvisenäkin päivänä voi kuvaan luoda illuusiota kesästä.

Taiteilija

2009-06-03T19:56:00.003+03:00

Kuvan nuorta ja lahjakasta taiteilijaa oli ilo kuvata. Hän jaksoi kärsivällisesti odottaa, kun laitoin salamoita paikoilleen. Kuvauksessa kesti ehkä puolisen tuntia. Kuvatessa se menee yhdessä hujauksessa, mutta kuvattavan kannalta aika tuntuu varmasti paljon pidemmältä.

Ajankulusta huolimatta kuvattava jaksoi olla joka kuvassa hienosti läsnä. Asennetta ei tarvinnut väkisin kaivaa, vaan se löytyi kuvattavasta itsestään.

Tästä keikasta innostuneena raahasin seuraavallekin keikalle salamat mukaan, ja rupesin virittelemään niitä jo ennen, kuin minulla oli oikeastaan mitään kuvausideaa. Senkertainen kuvattava oli luonteeltaan niin erilainen, että salamahäröily ei toiminut läheskään niin hyvin. En oikeastaan saanut kuvaan missään vaiheessa mitään ideaa, kun en ollut sitä etukäteen yhtään miettinyt.

Sainpahan kuitenkin opetuksen. Ei pitäisi koskaan mennä keikalle siten, että on valmiiksi ehdollistanut itsensä johonkin tiettyyn kuvaustapaan. Salamat voivat toimia hienosti tehokeinona monessakin tilanteessa, mutta joskus ne voivat myös tulla kuvaajan ja kuvattavan väliin, ja siten estää kontaktin syntymisen.

Lihasvoimaa

2009-05-28T17:08:00.004+03:00

Jyväskylän Jaguaareja valmentanut jenkki scouttasi Yhdysvalloista kolme college-pelaajaa vahvistamaan Jaguaarien peliä. Hänestä otin kuvan luonnonvalossa sillä aikaa, kun jenkkinuoret vetivät suomalaisille treenejä.

Pelaajista halusin voimakkaan kuvan. Jenkeistä voi olla montaa mieltä. Tämä trio oli ainakin siinä mielessä perusjenkkiläinen, että vastaukset olivat ennalta-arvattavaa "This is a very beautiful city" -lätinää. Poseerauskyky sen sijaan oli aivan toista kuin monilla suomalaisilla, joita on välillä vaikeaa saada edes kuvaan.

Pyysin jätkät seisomaan lähelle toisiaan ja selitin, että otan kuvan alaviistosta, että saan siihen voimaa. He eivät sen enempää ohjeita tarvinneet, vaan asettuivat välittömästi täydelliseen asentoon. Hyvä niin, koska kameran vasemmalle puolelle asettamani salama vähän kiukutteli, joten montaa ruutua en heistä saanut.

Ekohetki

2009-05-25T15:30:00.003+03:00

Ylistettäköön jälleen kerran lehtikuvaamisen monipuolisuutta. Viime viikolla kuvasin muotisivulle mallia ekologisesti valmistetut vaatteet päällään.
vaikeampaa, miltä se television muotiohjelmissa näyttää. Kuvista pitäisi saada näyttäviä samalla, kun vaatteiden yksityiskohdat pitäisi saada esille.

Hommaa hankaloitti entisestään se, että toimituksella ei ollut salaman jalustoja ja varjoja varastossa.

Juttuun piti ottaa kokovartalokuvia, koska myös kengät piti saada kuvaan. Kokovartalokuviin on mielestäni hankalaa saada tunnelmaa ja kontaktia. Siksi pidänkin enemmän alemmasta puolilähikuvasta. Blogiin valitsemaani kuvaa en laittanut edes tarjolle taittoon, koska mallin silmän edessä oleva koivunlehti häiritsee. Muuten kuitenkin pidän kuvasta. Mallilla on hyvä ilme, ja tuuli heiluttaa kivasti hänen hiuksiaan. HETKI.

PS. Tiedoksi ny kaikille, että tää blogger ei taida olla ihan InDesignin veroinen taitto-ohjelma. Kuvat hyppii ihan miten sattuu. Turkanen!

Kansallisromantiikkaa

2009-05-22T16:41:00.000+03:00

Tulipas taas kliseinen kuva. Mutta onko mitenkään mahdollista rimpuilla vastaan, jos kansanmusiikkia käsittelevän jutun haastateltavan sylissä on haitari ja takapihalla pelto?

Väsynyt kansallissankari

2009-05-18T10:39:00.000+03:00

Voitontahto

2009-05-14T16:07:00.000+03:00

Hauskinta lehtikuvaajan työssä on se, että pääsee kuvaamaan kaikkea raveista rakennuksiin. Kun työkokemusta tulee lisää, uskon työn monipuolisuuden auttavan innostumaan joka päivä kuvaamisesta uudestaan.

Urheilukuvauksessa kiehtoo se, että urheilujournalismissa tuntuu olevan varsin tarkat kirjoittamattomat säännöt siitä, minkälaista sen kuuluisi olla. Päätin heittää ne säännöt roskiin heti ensimmäisessä jalkapallopelin ennakkotiedotustilaisuudessa. Äijämäisyyden, testosteronin ja taisteluhengen sijaan halusin ottaa vahvan kuvan, josta huokuu enemmän inhimillisyys kuin sotilaallisuus. Kuvaamisen kannalta vähän ankean baarin ikkunalaudoilta löytyi onneksi punaisia istuinalusia tuomaan väriä kuvaan.

PS. Nikonin arvioivaan valonmittaukseen ei tässä tietenkään voinut luottaa. Ikkunasta tuleva valo sekoitti mittarin täysin. Kuvaa piti siis ylivalottaa reilusti, että kasvoille sai tarpeeksi valoa. Samalla tylsä katumaisema muuttui suureksi vaaleaksi väripinnaksi. Mulla on vähän tämmönen ylivalotusvaihe meneillään.

Romaniyrittäjä

2009-05-12T19:25:00.002+03:00

Kuvattavan koti oli täynnä mielenkiintoisia kuvauspaikkoja. Valoa oli kuitenkin aika niukasti, eikä mukana ollut kuin yksi salama. Paras valo tuli ikkunasta, mutta sisällä kuvattaessa on hankalaa saada ikkunasta tulevaa valoa valaisemaan tasaisesti kuvattavan kasvoja - ainakin, jos ei ole refleä mukana.

Usein sivuvalokin toimii tehokeinona. Tällä keikalla halusin kuitenkin suoran kontaktin kuvattavaan, ja kun hänellä ei ollu kiire, kiersin varmat kuvat otettuani vielä takapihalle kokeilemaan kuvaamista ulkoapäin. Nikonin tarkennus temppuili, kun ikkunoihin tuli niin paljon heijastuksia. Käsitarkennuksella sain kuitenkin sellaisen kuvan, jonka halusin.

Kuntotesti

2009-05-12T19:25:00.001+03:00

Sanomalehdissä kuvaajille tunnutaan usein annettavan tarkat kuvausohjeet. Kuvaajan hommaksi voi jäädä vain se, että löytää oikealle paikalle ja näpsäisee valmiiksi suunnitellun kuvan.

Itse yritän ehkäistä kyynistymistä sillä, että räpsin kuvia vielä joko ennen tai jälkeen varsinaista kuvausta. Ne eivät välttämättä päädy lehteen, mutta kuten tämänkin kuvan kanssa, joku niistä voi olla omasta mielestä keikan paras kuva.